tiistai 25. syyskuuta 2012

Kiähkiäh, taas minä

Koska minä olen nykyään sekaisin kuin seinäkello (sitä se kotona vietetty viikko teettää) kirjoitin eilen vääränä päivänä. Jenni antoi tämän minulle anteeksi ja käski kirjoittaa tänään (no ei käskenyt, ehdotti että kirjoitan). Joten saatte kuulla (lukea) minun ihanasta päivästäni sen sijaan, että olisitte kuulleet (lukeneet) Jennin mukavia rupatteluja.

Tänään minulla oli siis hammaslääkäri 10:30. Minä luulin, että hammaslääkärikammo olisi jo mennyt ohitse, koska olen koko kesän siellä juossu, mutta ei. Odottaminen ei ollut niin paha, mutta sitten kun joutui sinne tuoliin. Verenpaine nousi taivaisiin ja käsivarret turtuivat. Pidin kuitenkin pintani ja kestin puolen tunnin tuskan. Tai no ei se nyt ollut kovin tuskaista, kun ei puudutettu eikä hampaassa ole tuntoa, mutta noin niin kuin yleisesti se oli ihan kamalaa. Minulla oli uusi hammaslääkärikin, kun tämä edellinen ei ole enää heillä töissä. Ja uusi aika marraskuun lopulla, eikö tämä piina koskaan lopu?

Hammaslääkäristä kipitin suoraan kotio odottelemaan, että kello tulisi 12:15, jolloin olisi aika lähteä kohti kampaajaa. Jennin kanssa vähän aikaa juteltiin galleriassa, joka oli ihan kamalaa, koska emme olleet kirjautuneet (pah!) ja koko ajan piti päivittää sivua, että näki mitä toinen oli laittanut. No meni se aika niinkin, kunnes tuli aika minun lähteä kampaajalle kävelemään ja Jenni kipitti kouluun.

Kampaajalla meni aikaa huimat 20 minuuttia. Ajatelkaa! 20 minuuttia! Muuta ei tehty kuin huonot latvat otettiin pois, vähän ohennettiin ja otsahiuksia leikattiin niin, että näen taas jottain. Hyvä tuli ja näkeminen on hieno asia.

Kottiin päästyäni, jo toisen kerran tänään päätin siivoilla vähäsen kun oli hieman tuota pölyä joka paikaassa. Telkkarin puhdistamisesta tuli ongelma, oli pakko lähteä tokmannille etsimään jonkinlaista pölyhuiskaa, kun mikään ei auttanut. Rikoin sitten siinä samalla lupaustani autottomasta viikosta, mutta toisaalta mielen rauhani kannalta oli hyvä mennä autolla koska pääsin niin nopeaan sinne ja pois. Mutta edelleenkin telkkari aiheutti päänvaivaa kun pöly ei meinannut irrota siitä millään, ei edes sillä huiskalla. Huiskasta jäi jotain kuituja telkkariin ja sekös se vasta ärsytti minua. Loppujen lopuksi sain telkkarin puhtaaksi, mutta se tapahtui vasta miljoonannen pyyhkimiskerran jälkeen.

Imuroin ja vaihdoin verhot. Nyt voi verhojen puolesta tulla talvi. Saattaapi olla, että en siirräkään tuota pöytää tuosta ikkunan alta pois, josko tuo toinen patteri suostuisi tänä talvena toimimaan. Täällä on nyt paljon valoisampaa kun on vaaleat verhot. Toisessa ikkunassa on tosin kaksi verhoa päällekäin, että ei näy läpi.

Olen tehnyt myös ruokaa. Makaronimössöä (makaronia ja jauhelihaa), kun en muuta jaksanut värkätä. Ihan hyvää tuli, vähän kuumaa se tosin oli kun sitä söin. Samalla kattelin a good yearia, jota kyllä katon nytkin. Oli pakko ottaa se kotoa mukaan, kun en ihan muistanut, että mistä siinä oli kyse, mutta kyllä minä  nyt jo muistan.

Muuta en olekaan tänään kerennyt tekemään. Jotain vielä pitäisi keksiä ettei tule tylsä ilta. Sydämen asialla -ohjelman uusintoja tulee telkkarista, sitä voisi tuossa tunnin päästä katsastaa. En ole nähnyt noita vanhoja jaksoja niin niitä on kiva katsella. Nuorempi Oscar Blaketon on jännittävä, ja Alf Ventress on ollut koko sarjan ajan samanlainen mies. Mitä nyt uusimmissa jaksoissa Alf on eläkkeellä, mutta silti poliisiasemalla "töissä". Jännittävää siis.

Allekirjoittanut lopettelee tältä päivältä ja Nakki jatkaa huomenna tietovisan tulosten kera!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti