keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Piu

On kyllä jännää miten mulle sattuu nämä kirjoitusvuorot aina sillonko olis hirveesti tekemistä. Mutta kyllä tämä tästä, pyykit on jo konneessa ja olion kotitehtävä on tehty palautettu, joten hommat kulkee ihan hyvällä vauhdilla. Pitäis vielä pakkailla huomenna alkavaa reissua varten, tuskailla vaihtovirtapiirien labraselkkarin kanssa, tehdä ensi viikon olion kotitehtävää, käydä lenkillä.. Tai no, nytko mietin niin ei mulla niiiin hirveesti tuota tekemistäkään ole. Tärkein nyt taitaa tuo labraselkkari olla (plus pakkaaminen, mutta sen ehtii kyllä tarvittaessa tehdä huomennakin), ko vaikka aikaa sen kirjoittamiseen ja arvojen laskemiseen on, niin haluan silti saada sen ajoissa valmiiksi.

Niin, huomennahan meikäläiseltä alkaa viikonloppu jo kello 12:45, ko kaikki perjantain tunnit on peruttu. Junailen puoli kuuden aikoihin kohti Tamperetta, jossa minua odottaa iltakaljareissu ellei mun seuralaiset oo liian väsyneitä. :D Perjantaina etsiskellään sitten kummipojulle synttärilahjaa ja lauantai vietetään Vantaalla nelivuotiasta pikkumiestä juhlien. Sunnuntai huipentuu rentouttavaan viiden tunnin junailumatkaan Pirkanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle, jossa ollaan toivottavasti sillai ihmisten aikaan että ehdin napata kaupasta maitopurkin ennenko se mennee kiinni. Että äksöniä on luvassa ehkä vähän liiankin kanssa, katotaan miten väsyneitä ollaan sitten ens viikolla ko ei oo saatu pahemmin nukuttua ja muuta kivaa. Noh, kaks viikkoa siitä niin tällä alkaa syysloma, että eiköhän tässä jaksa ottaa vielä viimeisen spurtin miljoonan kokeen siivittämänä.

Ooo ja sanonpa jo nyt, että en pysty tänne kirjoittelemaan seuraavalla vuorollani (laskelmieni mukaan se on lauantai) ko siellä synttäreillä ollaan ja mennee noissa automatkoissakin hirveesti aikaa.

Ja sitten kello 22:00 kun muistetaan että perkele, pittää tämäkin tehdä..

Kyllä nyt labraselkkarit jäi ihan kokonaan, mutta ei voi mittään. Pakkaillakin pitää huomenna ko osa kamppeista on vielä märkiä. En kyllä ymmärrä miten mun huge laukku voikin painaa noin hemmetisti, tai miks mun ylipäätään pittää ottaa noin paljon kampetta mukaan mitä mulla on tuolla jo pakattuna? Tuon painon voi toki selittää kovo ja koulukirjat, jotka viihdyttää mua junassa. No, onneks juna-asema on tuossa 200 metrin päässä niin ei kovin kauaks tarvii tuota laukkua raahata.

Nyt Hyvien ja huonojen uutisten maailmaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti