tiistai 9. huhtikuuta 2013

Äärettömän pitkä viikonloppu

Minä nyt kyllä röyhkeästi kirjoitan tähän väliin, vaikka minun vuoro olisikin ollut eilen. Minulla on kyllä ihan hyvä selitys miksi tämä jäi taas tekemättä, oltiin nimittäin siellä Porissa leffassa ja suunnittelin, että kirjoitan sitten illalla kun tullaan sieltä. En vain osannut laskelmoida sitä, että kello on lähemmäs kaksitoista kun sieltä kotiudutaan, niin enhän minä sitten enää jaksanut kirjoittaa, vaikka olisin ehkä ehtinytkin.

Mutta eilen oli tosiaan vapaapäivä, koska mekaniikan tunnit oli peruttu. Käytiin sitten Anitran kanssa uimassa Rauman uimahallissa ja eikös sinne tule yksi meidän luokkalainen jonkun nuoren naisen kanssa. Tilanne oli aika koominen, kun me Anitran kanssa koitettiin sitä vältellä, koska ei haluttu häiritä sen treffejä. Noh, lopulta kyllästyttiin välttelyyn ja mentiin samaan altaaseen, niin kaikki kolme oltiin kuin ei toisiamme tunnettaisikaan. Olisi pitänyt moikata sitä heti ensimmäisen tilaisuuden tultua, mutta se olisi ollut jotenkin tosi nolo tilanne. Noh, eipä se meidän kaveripiiriin kuulu, niin ei sillä niin väliä.

Illalla sitten ajeltiin sinne Poriin asti leffaan. Melkein myöhästyttiin, kun meinattiin jo perua sekin homma toistamiseen, mutta sitten kuitenkin päätettiin, että nyt mennään, eikä meinata. Meitä oli siellä hurjat kolme katsojaa, Anitra, minä ja joku vähän vanhempi nainen. Sitten jossain vaiheessa siitä leffasta hävisi kuva kokonaan tai se kangas meni ihan mustaksi, mutta ääni kuului. Minuutti tai pari siinä odoteltiin ja sitten sieltä tulee joku työntekijä katselemaan, että näkyykö täällä meidän salissa mitään. Oli kuulemma kaikki salit menneet pimeiksi yhtä aikaa, mitä ei ollut vielä koskaan tapahtunut. No sitten odoteltiin ehkä viisi minuuttia ja sama äijä tuli takaisin radiopuhelimen kanssa ja sen avulla ne etsi meille sen kohdan johon jäimme, koska niillä työntekijöillä ei ollut siitä hajuakaan, niin ne joutui meiltä kyselemään, että miten paljon eteenpäin tästä kohdasta jne. Oikea kohta löytyi sitten melko vaivatta ja pääsimme jatkamaan leffan katselua loppuun asti ilman häiriöitä.

Se itse leffahan oli ihan kiva. Odotin siltä ehkä vähän enemmän ja välillä meinasin vähän tylsistyä, kun tarina olisi voinut omasta mielestäni edetä vähän nopeamminkin, mutta toisaalta se oli juonellisesti ihan mielenkiintoinen ja yllätyksellinenkin. Loppu oli kaikista hienoin, ihan vaan sen maiseman ja semmoisen takia, kun siinä yksi poika ostaa moottoripyörän ja lähtee sitten ajamaan kohti tuntematonta ja taustalla näkyy komeita kukkuloita, joiden puut ovat ruskan värjäämät. Äärimmäisen hieno lopetus sille elokuvalle.

Ja nyt lopetan minäkin höpinäni.

Ps. Myös tänään on vapaapäivä, vähän jos tuntuu turhalta tuo koko koulu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti