tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kambodzasta on löytynyt kadonnut kaupunki

Eilinen työpäivä yksin meni vielä pienen paniikin vallassa, mutta tänään tuntui jo paljon helpommalle. Vielä kun kaikki menisi täydellisen sujuvasti, ilman että minun tarvitsee kävellä edes takaisin kovin paljoa, niin olisi kiva. Eilen tosiaan unohdin siivota tupakkahuoneen, mutta ei kai se ole ihme, kun se paikka haisee aivan järkyttävälle! Siis paljon pahempi kuin mitä laivoissa olen nähnyt, niissä sentään kiertää ilma ihan hyvinkin, tuonne ei mitään ilmanvaihtoa ole kai vaivauduttu asentamaan. Ihmettelen, miten tupakkaa polttavat ihmiset enää edes kehtaavat polttaa siellä käynnin jälkeen.

Mutta ei sen enempää työjuttuja tällä kertaa. Kävin eilen taas uimassa ja vaikka se vesi ei edelleenkään tunnu siltä, että se olisi juuri lämmennyt tämän muutaman viikon aikana, niin jotenkin siellä oli tosi kiva käydä taas. Tosin minulla oli kaveri mukana, ehkä se seura tekee sen, että se uiminen on hauskaa ja virkistävää, vaikka vähän kylmä tuleekin. Ja aurinko lämmittää todella tehokkaasti, sitten kun menee rantakalliolle istuskelemaan ja kääriytyy pyyhkeen sisään lämmittelemään.

Tänään suunnittelin meneväni pitkälle pyörä lenkille, jonka päätteeksi olisin voinut käydä taas yksin uimassa, mutta minun tyypillisellä tuurillani erittäin tumman harmaat pilvet valtasivat vielä muutama tunti sitten aurinkoisen taivaan. Saa nähdä sataako, mutta ei tuonne ulos enää tee mieli mennä. Nyt iskikin kauhea nälkä, kun ajattelin sitä pyöräilyä, siispä syömään eilen tekemääni herkkusienipaprikarisottoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti