sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ambulansseilua

Josko tänne taas pitkästä aikaa jotain kirjoittelisin, vaikka tuskin ketään kiinostaa. Tämä on vaan taas näitä hetkiä, kun pitäisi yrittää lukea fysiikan välitenttiin, joka on siis huomenna, ja tekee mieli tehdä kaikkea ihan muuta.

Anitrakin päätti sitten hommata itselleen koiran. No, se tuli aika yllättäen ja ehkä vähän vahingossakin. Anitra nimittäin haaveili koirasta jo ennen kuin minä ja Bini keksittiin koiraa hommata ja Anitran äiti sitten kyseli jotain aikuisia englanninbuldoggeja, jollainen heillä on jo entuudestaankin. Yksi kolme-vuotias neiti oli sitten vailla kotia, mutta sieltä ei kuulunut mitään tosi pitkään aikaan ja Anitrakin lähti töihin seitsemäksi viikoksi eikä koko asiasta ollut varmaan kahteen kuukauteen mitään puhetta. Viime viikolla sieltä sitten soitettiin, että Matleena olisi edelleen vailla kotia ja Anitra kävi sen hakemassa mennessän Helsinkiin, jonne se jää vielä ensi viikon ajaksi asustelemaan Anitran porukoiden ja uuden sulhonsa luo. Mutta parin viikon päästä täällä meidän kaksiossa asustelee parhaillaan kolme opiskelijaa ja kaksi koiraa. Saa nähdä kuinka ahtaalta tämäkin kämppä alkaa sitten tuntumaan ja aletaanko me Binin kanssa hengailemaan enemmän Binin pikku yksiössä, jossa ollaan kyllä nytkin oleiltu suurin piirtein yhtä paljon kuin täällä meilläkin.

Ja tuo meidän Rico-poika kasvaa ihan älytöntä vauhtia. Ja alkaa myös pikku hiljaa tympimään se, että joka toinen vastaantulija pysähtyy sitä ihmettelemään ja silittelemään, varsinkin mummot. Ei siinä sinänsä mitään, se on kyllä erittäin hurmaava koira, mutta Rico luulee nykyään että jokaiselta vastaantulijalta saa rapsutuksia ja taputuksia, mikä vähän hankaloittaa tuota ulkoilua ellei mene jollekin tosi syrjäiselle alueelle missä ei ole muita kävelijöitä.

Onhan minulla tosiaan ollut jopa yksi tavallista jännempi päivä tuossa viime perjantaina. Meidän ensiapu koulutukseen kuuluu, että ollaan yksi päivä ambulanssissa harjoittelemassa tai oikeastaan vain tarkkailemassa. Olen siitä ehkä jotain joskus kauan sitten maininnutkin. No olin sitten aamu kahdeksasta noin kolmeen asti ambulanssin kyydissä yrittäen olla mahdollisimman vähän palomiesten tiellä. Ne molemmat tyypit oli siis ensisijaisesti palomiehiä, mutta käyneet ilmeisesti myös ensihoitajan koulutuksen. Neljää mummoa/pappaa sen päivän aikana kuljetettiin, joko Poriin asti tai sitten ihan tuohon Rauman sairaalaan. Yksi vähän akuutimpi piti viedä Raumalta Poriin asti ja toinen vietiin Eurojoelta, en tosin ymmärrä miksi, koska Rauma olisi paljon lähempänä kuin Pori, eikä sillä papalla ollut suurta hengen hätää. Ja siinäpä se koko päivä menikin, tuohon Rauma Pori väliinkin kuluu niin mukavan paljon aikaa ja hälytyksiä tuli aika sopivaan tahtiin, niin ei me tuolla asemalla ehditty sen päivän aika käymään ennen kuin silloin kolmen maissa ja ne siitä sitten lähtivät aika pian jatkamaan hommiaan ja minä jäin jo pois kyydistä, että pääsen joskus kotiinkin. Hyvällä tuurillahan olisin ollut sen lanssin kyydissä vielä ilta kymmeneltäkin, koska ei ne minua olisi erikseen Raumalle kuskanneet, jos olisivat joutuneet Porin päässä enemmän pyörimään.

Että sellaista tarinaa täältä Satakunnasta päin tällä kertaa. Olisi myös kiva kuulla mitä teille muille kuuluu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti