maanantai 2. joulukuuta 2013

Long time no see. Again.

Toivon todella että mulla olisi jotain tosi isoja ja kivoja uutisia siitä mitä kaikkea oon tehnyt tässä kirjoittamiskertojen välillä, mutta ei. Tylsä elämä on tylsä. Täällä minä mummoudun sukkaa kutoen kahden kissan kanssa.

Jännittävin asia mitä mulle on sattunut on kyllä ehdottomasti polkupyörän takakumin puhkeaminen, sillä en ollut tätä korjausoperaatiota tehnyt ikinä aikasemmin. Kyllähän se sitten parin päivän (kyllä, parin päivän. Ei ollut polkupyöräjumalat minun puolella, perkele) pajottamisen jälkeen onnistukin ihan mallikkaasti. Sanotaan nyt kuitenkin se, ettei vika ollut siinä etten olis sitä operaatioita osannut suorittaa, vaan lähinnä siinä että ostin useamman kerran liian pienen sisäkumin (koska se edellinen oli ihan paskana). Kattokaa nyt, näin jännää tämä elämä on että oon näin paljon tekstiä saanu jostakin tyhmästä polkupyörän takarenkaasta.

Oikeastaan mulla on ihan sama syy kirjoittamiselle ko Nakillakin - välttelen kaikkien oikeasti tärkeiden asioiden tekemistä. Mulla olis nääs kaksi tenttiä ja kuusi raporttia vielä tässä kahden viikon sisään tehtävä, että tekemistähän riittäisi vähän liiaksikin. Seuraavan tentti olisi keskiviikkona ja se pitäisi iskeä ihan kunnolla prioriteetiksi, en nääs oo tainnut ko kerran käydä ees tunneilla etten varsinaisesti ees tiedä mitä koko kurssi edes käsittelee. Tentin jälkeen alkaa sitten raporttisuoni laulamaan, ainakin toivottavasti.

Kahden viikon päästä aloitan pre-joululoman matkaamalla Oulusta suoraan Valkeakoskelle Kyllikin (veljen tyttö, jonka nimi ei siis oikeasti ole Kyllikki. Tai mistäs mää tiijän mitä nimeä ne on mietiskellyt) ristiäisiin. Sieltä tullaan vielä Ouluun viimeisen tentin takia maanantaina, mikä ärsyttää ihan suunnattomasti ko kyse kuitenkin on ehkä korkeintaan tunnista. Meijän luokka setvi kaikki jutut niin että 13. päivä alkaa loma, muttako oon yhden toisen luokan kanssa tuolla kurssilla mistä tuo tentti on niin no can do.

Minun paholaiset on nyt joku 4kk ja ajavat kyllä meikäläisen hermoromahduksen partaalle lähes joka ikinen päivä. Tai mitähän minä selitän, ihan joka ikinen päivä. Mutta on ne kivoja silti. Kihihi.


Väinöllä on ihan semmonen semimukava suojaväritys


2 kommenttia:

  1. Ovatpa suloisia :) Ja Väinöä en tosiaan meinannut ensin älytä tuosta ylemmästä kuvasta :D

    VastaaPoista
  2. joo siitä on vähän huono ikinä ottaa kuvia ko sitä ei vaan nää. :D

    VastaaPoista